Valikko
03.05.2022
Joensuussa ja Kuopiossa kuultiin jälleen vappuaattona Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan (ISYY) edustajien perinteiset vappupuheet.
Ylioppilaskunnan vappuaaton allastapahtumassa Kuopion torilla puheen piti Kuopion kampuspuheenjohtaja ja ISYYn hallituksen varapuheenjohtaja Jimi Virkkala ja Joensuun Ilosaaren vapputapahtumassa puhui ISYYn hallituksen puheenjohtaja Sami Tanskanen.
Joensuun vappupuheessa Tanskanen nosti esille Ilosaareen saapunutta haalareiden kirjoa, kertoi pari vappuvitsiä, sekä toivotti kaikille joensuulaisille opiskelijoille itselleen armollista, iloista vapunaikaa.
Alta voit lukea Jimi Virkkalan vappupuheen Kuopiossa 30.4.2022. Kuopion allastapahtumassa oli määrä uittaa professori Mikko Hiltunen, mutta hänen estyttyään uitto jäi valitettavasti tapahtumatta.
Arvoisat kanssaopiskelijat, kuopiolaiset, arvoisa vappukansa!
Tänään minulle on suotu suuri kunnia pitää Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan perinteikäs vappupuhe, jota edeltäjäni niin ISYYssä kuin juhlavuottaan viettävässä KYYssä ovat tällä torilla toimittaneet jo viiden vuosikymmenen ajan.
Näin kahden etävapun jälkeen voinen sanoa, että kolmas kerta toden sanoo, ja toden totta tänne Velj’miehen altaalle kokoontuminen tuntuu melkeinpä historialliselta hetkeltä. On uskomattoman hienoa, että pääsemme nyt jatkamaan akateemisia perinteitämme, joihin itse sain onnekseni vielä vuoden 2019 keväänä ottaa osaa. Tuolloin opintonsa aloittaneelle ainejärjestöjen tervehdykset, puheet, seremoniat sekä proffan uitto, tuntuivat miltei mystisiltä riiteiltä, joskin näin jälkikäteen arvelen edeltävän illan Savo-Karjala ekskursiolla olleen oma kontribuutionsa utuiseen tunnelmaan. Mutta asiaan!
Meille opiskelijoille vappu on nähdäkseni ennen kaikkea akateemisen solidaarisuuden juhla. Arkisemmissa tilaisuuksissa me opiskelijat puhumme poikkitieteellisyydestä, ja tänään täällä torilla, sekä arvatenkin myös viereisellä Kauppakadulla, nähtävä haalarikirjo on parhain mahdollinen osoitus tuon poikkitieteellisyyden toteutumisesta. Tämän vapun vietämme kuten kuuluukin: aidosti yhdessä. Tietämättömille tämä yhteenkuuluvuus saattanee toisinaan näyttäytyä ennemmin haalarikansan rellestyksenä, kuin ansaittuna irtiottona niistä lukemattomista tunneista, joita tutkintoaan yliopistossa suorittavat opiskelijat viettävät tentteihin päntäten, alansa kirjallisuutta kahlaten tai tutkielmiensa kanssa tuskaillen. Maisterivaiheeseen edenneenä joudun valitettavasti toteamaan, että myös näitä viimeksi mainittuja joutuu todella toisinaan tekemään.
Opiskeluvuodet tarjoavat meille paljon muutakin kuin kirjasivistystä ja tutkinnon. ”Ei koulua, vaan elämää varten” sanoi filosofi Seneca jo ajanlaskumme alkupuolella. Siinä viisaus, jonka toivon jokaisen paikalla olevan fuksin ja fuksinmielisen muistavan, sillä todellinen sivistys löytyy opiskelijaelämän pyörteistä. Se on vapauksien ja mahdollisuuksien vyyhti, jollaista ei missään muussa elämänvaiheessa tule kenenkään eteen avautumaan. Ollapa samaan aikaan nuori, että aikuinen, vapaa että vaikutusvaltainen. Kanssaopiskelijat, tietäkää omat mahdollisuutenne, mahdollisuudet paitsi kehittää itseänne, että mahdollisuudet onnistua. Mahdollisuudet menestyä ja vaikuttaa.
Yliopistolain toisessa pykälässä yliopistojen tehtäväksi ylimmän opetuksen järjestysvelvollisuuden ohella, määritellään vapaan tutkimuksen sekä tieteellisen ja taiteellisen sivistyksen edistäminen, sekä opiskelijoiden kasvattaminen isänmaan ja ihmiskunnan palvelukseen. Niin ikään jäljempänä mahtipontisesti lausutaan ylioppilaskuntien roolin tässä yhtälössä olevan: opiskelijoiden valmistaminen aktiiviseen, valveutuneeseen ja kriittiseen kansalaisuuteen. Meillä nuorilla opiskelijoilla on siis vapauden ohella sen tuomaa vastuuta. Näinä haastavina maailmanaikoina, korostuvat velvollisuutemme olla aktiivisia ja valmiita vaikuttamaan siihen, miltä kotimaamme tulevaisuus näyttää. Avatkaa ja avartakaa siis mieltänne. Kertokaa miltä teistä tuntuu, ja tuokaa rohkeasti mielipiteenne esiin. Näyttäkää nyt ja jatkossa, että kyllä se on meidän sukupolvemme, joka tietää parhaiten.
Äkkiseltään joku voisi kuitenkin ajatella, että mihin minun tai meidän ääntämme tarvitaan. Meillä Suomessa kun asiat ovat jo hyvällä, elleivät peräti erinomaisella tolalla. Olemmehan maailman onnellisuusraportin mukaan jo viidettä vuotta perättäin maailman onnellisin maa, meillä on ensiluokkainen koulutus ja puhtaasta luonnostamme kirjoitetaan kauniisti harva se päivä. Suomi on myös turvallinen maa, joka takaa jokapäiväisen elämämme edellytykset. Meille turvallisuus, sananvapaus ja ihmisten välinen tasa-arvo ovat itsestäänselvyyksiä. Valitettavasti elämme kuitenkin maailmassa, jossa meidän ei tarvitse kuin vilkaista Itä-Eurooppaan todetaksemme, että edellä mainittujen arvojen säilyttämisestä on joskus taisteltava. Myös meidän tulee olla valppaita, ja puolustaa niin sanoin kuin teoin etuoikeuttamme kriittiseen julkiseen keskusteluun demokratian tärkeimpänä työvälineenä.
Arvon kuulijat, olen vakuuttunut, että moni siitä joukosta, joka pitää tulevaisuudestamme huolta, seisoo nyt tässä torilla. Sen vuoksi on tärkeää pitää huolta myös heistä. Epävarmuus omasta tulevaisuudesta, työpaikasta ja taloudesta sekä pelot yksinjäämisestä ovat merkittävimpiä syitä korkeakouluopiskelijoiden kokemaan ahdistukseen ja mielenterveyden ongelmiin. Tilastot kertovat karua tarinaa, jonka mukaan yli puolet opiskelijoista kokee itsensä masentuneeksi jossain opintojensa vaiheessa. Mikäli Suomi mielii jatkaa vuodelle 2030 asettamansa nuorten aikuisten korkeakoulutusasteen korottamisen tavoittelua, tulee myös tämän kasvavan joukon hyvinvointiin kohdistettujen resurssien kasvaa. Muutoin jo nyt riittämättömiksi havaittujen tukiverkostojen ja -palveluiden tilanne tulee kärjistymään romahduspisteeseen saakka.
Onneksemme hyvinvointi ei kuitenkaan lepää minkään yksittäisen instituution käsissä. Aine- ja kampusjärjestömme sekä kerhomme, tekevät päivittäin äärimmäisen arvokasta työtä jäsentensä, eli kaikkien opiskelijoiden eteen. Haluankin tässä vaiheessa vilpittömästi kiittää teitä kaikkia yhteisömme eteen näkemästänne vaivasta. Yhteisöjä ei ole ilman yksilöitä. Te tarjoatte mahdollisuuden nauttia opiskelijaelämän parhaista puolista sekä mahdollisuuden yhteisöllisyyteen, jonka merkityksen todellista suuruutta nuoren tulevaisuudelle voi vain arvailla.
Aloitin puheeni puhumalla perinteistä, joten niihin on hyvä myös lopettaa. Pian kruunaamme keskuudestamme vuoden 2022 Velj’miehen ja Siskotytön, pesemme ja lakitamme tämän tässä vieressä seisovan aidon ja alkuperäisen Velj’miehen, tietenkin hellävaroen museoviraston ohjeiden mukaisesti. Tämän jälkeen illan odotetuimpana ohjelmanumerona uitamme kunniakkaasti yhden rakkaista professoreistamme. Vaikka kylpyä enemmän tai vähemmän jäisessä altaassa ei kenties Kuopion ulkopuolella mielletä kunnianosoitukseksi, on tuossa altaassa pulikoinut jo miltei 50 tohtorimiestä ja -naista, mukaan lukien valtaosa yliopistomme rehtoreista. Moiseen joukkoon kelpaa siis liittyä.
Lopuksi, tätä puhetta valmistellessani törmäsin myös erään entisen ylioppilaskunta-aktiivin neuvoon, jonka mukaan vappupuheen ei tulisi kestää liian kauaa: jos joku katsoo kelloaan, olet puhunut jo turhan pitkään, ja mikäli katseet kohdistuvat almanakkaan, olet todellakin puhunut liiaksi.
Näin ollen pidemmittä puheitta: toivotan teille kaikille erinomaisen railakasta vappua! Kiitos!
Isyy.fi, aukeaa uuteen välilehteen: Vuoden 2022 Uitettava proffa haastaa opiskelijoita itsenäiseen ajatteluun
Isyy.fi, aukeaa uuteen välilehtee: Velj'mieheksi ja Siskotytöksi akateemiset ikiliikkujat
(Muokattu 4.5.2022: lisätty tietoa Joensuun kampuksen vappupuheesta)