Valikko
17.12.2021
“Mitä on yhteisöllisyys?” kirjoitti eräs anonyymi Presemon keskustelualueelle tietotorilla 19.8. liittyen lähiopetukseen palaamiseen. SILLAT -hankkeen parissa työskennellessäni olen miettinyt paljon yhteisöllisyyttä ja sitä, mihin kaikkeen se vaikuttaa.
Uskoisin, että aika moni muukin meistä on ajatellut yhteisöllisyyttä – ainakin tämän Presemon kommentin peukkumäärän perusteella voisi niin päätellä. Myös keväällä toteutetussa SILLAT -hankkeen alkukartoituskyselyssä korostui opiskelijoiden kaipaus yhteisöllisyyttä kohtaan.
Enkä yhtään ihmettelle – yhteisöllisyyden tunne on hyvin tärkeä. Opiskeluaikoina etenkin sitseillä yhteislaulujen aikaan tai ainejärjestön hallituksen kokouksessa olen kokenut yhteisöllisyyden tunnetta. Siihen tunteeseen on liittynyt vahvasti kokemus myötätuntoisesta ilmapiiristä sekä hyväksynnän saamisesta – kuulumisesta johonkin. Nämä kokemukset jäävät mieleen pitkäksi aikaa ja joskus niistä saattaa jäädä jopa elinikäisiä muistoja. Hyvinvoinnin näkökulmasta yhteisöllisyydessä on kyse turvallisuuden tunteesta. Onkin ensisijaisen tärkeää, että yhteisössä jokaisella on tervetullut olo, sillä se edistää yksilön hyvinvoinnin lisäksi yhteisön hyvinvointia. Mutta kenen tehtävä on edistää yhteisöllisyyttä?
Jokainen meistä on osa jotain yhteisöä, oli se sitten harrastusseura, ainejärjestö tai jokin organisaatio, kuten yliopisto tai työpaikka. Yhteisöön kuuluminen ei kuitenkaan automaattisesti luo yhteisöllisyyttä. Koen yhteisöllisyyden uhaksi sellaiset yhteisöt, joissa joudutaan luokittelemaan ihmisiä esim. koulutuskohtaisesti. Syntyy klikkejä ja eri klikkien välille ennakkoluuloja sekä stereotyyppisiä käsityksiä, mikä taas lisää konfliktien riskiä. Ja kaikki perustuu siihen, että emme tiedä tarpeeksi asioista – siitä mistä ei ole tietoa, syntyy ennakkoluuloja. Tähän väliin on myös hyvä mainita, että yhteisöllisyyden lisääminen ei tarkoita sitä, että pitäisi olla kaikkien kaveri, vaan on ihan normaalia viihtyä tiettyjen ihmisten kanssa.
Olen kouluttanut uusia opiskelijoita ja ainejärjestötoimijoita yhteisöllisyydestä ja olen korostanut koulutuksissani seuraavaa: Meidän jokaisen tehtävä on edistää yhteisöllisyyttä. Vaikka tuutoreilla ja ainejärjestötoimijoilla onkin omalla tavallaan näkyvin osuus siinä, on tärkeää, että jokainen tunnistaa paikkansa yhteisöllisyyden edistämisessä. Valitettavasti ei riitä, että yksi henkilö, ainejärjestö, laitos tai edes hanke tekee sen eteen töitä, vaan siihen tarvitsee jokaista yhteisön jäsentä.
Sen vuoksi näin vuoden vaihteessa, kun tehdään niitä kuuluisia uudenvuodenlupauksia, voimme jokainen pohtia, mitä voisimme ainakin yrittää luvata vuodelle 2022, jotta edistäisimme kukin omalla tavallamme yhteisöllisyyttä. Alle olen listannut muutaman esimerkkilupauksen.
Vuonna 2022 minä lupaan yrittää:
Sovitaanko perinteistä poiketen, että pidetään myös kiinni näistä lupauksista? Oikein rentouttavaa loman aikaa ja nähdään jälleen ensi vuoden puolella!
Riina Pääkkönen, ISYYn SILLAT-hankekoordinaattori