Valikko
30.09.2019
Kesän jälkeen oli mukava palata yliopistorientoihin hyvin palautuneena loman jälkeen. Tai no, kuka piti lomaa, kuka ei.
En taida tietää montaa opiskelijaa, joka olisi pitänyt kunnon kesäloman, sillä kaikki olivat koko kesän kesätöissä, työharjoittelussa tai suorittivat opintoja, joissain tapauksissa jopa kaikkia kolmea yhtä aikaa.
Ja sitten ovat ne, jotka eivät saaneet kesäksi työ- tai harjoittelupaikkaa eivätkä pystyneet suorittamaan opintoja, joutuen kärvistelemään toimeentulon riittävyyden kanssa. Ei mikään hupiloma sekään.
Reilu vuosi sitten kahden vuoden opiskelun ja puurtamisen jälkeen havahduin siihen, etten muistanut, koska olin viimeksi pitänyt hyvällä omallatunnolla lomaa. Silloin pakkasin kamppeeni ja lähdin muutaman päivän lomalle yksin, sillä kaikilla kavereillani oli vielä tenttejä, heidän kesätyönsä olivat jo alkaneet tai heillä ei ollut varaa lähteä.
Viime syksynä huomautimme opinto-ohjaajallemme, että lukarimme on niin täynnä kursseja ettei kandin kirjoittamiseen jäisi aikaa. Hän totesi vain kylmän viileästi, että onhan meillä joululoma aikaa kirjoittaa.
Nämä eivät ole mitään yksittäisiä esimerkkejä, vaan opiskelijoiden kohtaamaa arkipäivää. Opiskelijan takaraivossa hakkaa koko ajan paine; pitäisi olla parempi, tehdä enemmän, opiskella vähän lisää, saada parempia arvosanoja, valmistua ajallaan, mennä töihin; tehdä koko ajan. Miten yhdeltä ihmisryhmältä Suomessa voidaan sosiaalisella paineella estää oikeus vapaaseen ja lomaan?
Opiskelija, joka ei saa kesätöitä, on heikoimmassa asemassa. Jos opiskelija ei saa töitä, eikä näin pysty kartuttamaan omaa työkokemustaan, on hän työmarkkinoilla heikommassa asemassa valmistumisen jälkeen. Epävarmassa tilanteessa opiskelija ei halua nostaa opintolainaa, sillä ilman työpaikkaa sitä on tulevaisuudessa hankala maksaa pois. Kela ei kuitenkaan myönnä toimeentulotukea, ellei opiskelija ole nostanut ja käyttänyt järkevästi opintolainaansa.
Fun fact: Kelan mukaan opintolainan järkevään käyttöön ei muuten kuulu uuden tietokoneen ostaminen, vaikka se onkin välttämätön laite nykypäivän opiskelijalle.
Myös aktiivinen toimiminen opiskelijaelämässä nähdään hyvänä valttikorttina työelämässä. Erinäiset hallitushommat ja muut projektit ovat hyvä tapa kartuttaa omaa verkostoa ja saada sitä paljon puhuttua kokemusta. Vastuutehtävien ohella pitäisi kuitenkin suorittaa opintoja aikataulun mukaisesti tai tehdä töitä toimeentulon takaamiseksi.
Useimmilla tuntemillani opiskelijoilla on jonkinlaisia psyykkisiä oireita. Ongelmat ovat suurimpia opiskelija-aktiivien joukossa.
Useimmilla tuntemistani opiskelijoista stressi vaikuttaa uneen. He eivät pysty nukkumaan kunnolla tai koe olevansa virkeitä herätessään. Itselläni stressi vaikuttaa eniten syömiseen ja talvella tilanne paheni siihen, etten syönyt kahteen viikkoon käytännössä mitään.
YTHS:n mielenterveyspalvelut ovat aivan tukossa ja ne, jotka apua hakevat, joutuvat taistelemaan siitä. Suuri osa vain vähättelee oireitaan, eikä edes hakeudu avun piiriin.
Epävarma tulevaisuus, heikko toimeentulo ja suorituspaineet ajavat tämän hetken opiskelijoita kohti loppuun palamisen kuilua ja henkistä romukoppaa. Meidän pitäisi olla Suomen tulevaisuus, vahvaa työvoimaa, työskentelemässä yhä heikkenevää huoltosuhdetta vastaan. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin siltä, että meistä suuri osa päätyy sairaslomakierteeseen jo muutaman vuoden työssäkäynnin jälkeen.
Tällä hyvinvointiviikolla suosittelen kaikille oman jaksamisen pohtimista. Mikä on se tapa, jolla sinä rentoudut ja irtaannut opinnoista? Kaiken ei aina tarvitse olla suorittamista. Välillä pitäisi muistaa hyvällä omalla tunnolla ihan vaan relata.
Aino Peltonen, hallituksen jäsen, Kansainväliset asiat, työelämä ja yritysyhteistyö, Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta (ISYY), p 044 576 8408, aino.peltonen(at)isyy.fi