Valikko
27.05.2020
Kolumni on julkaistu Karjalaisessa 5.4.2020.
“En ymmärrä miksi vuonna 2020 suurin osa tutkinnoista vaatii fyysistä läsnäoloa. Jos ei opiskele tyyliin kirurgiksi tai tarjoilijaksi voisi opinnot yhtä hyvin suorittaa verkon yli, ja näissäkin esimerkeissä osittain. Olisi kiva hankkia esim. maisterin paperit töiden ohella.”
Edellä esitetty kommentti julkaistiin Twitterissä viime viikonloppuna. Se avasi keskustelun, jossa käsiteltiin kattavasti suomalaisia opintoihin liittyviä haasteita – avoimen yliopiston tarjontaa unohtamatta.
Keskustelun kovin kritiikki ei koskettanut suoraan Itä-Suomen yliopistoa. Onhan Itä-Suomen yliopiston Avoimen yliopiston tarjonta lähes vailla vertaansa. Valtakunnallisesti olemme monien mittarien kärjessä ja enempäänkin olisi rahkeita. Tästä voimme olla ylpeitä.
Opiskelijoiden sisäänottomääriä avoimen yliopiston puolelta pyritään kasvattamaan. Näin todistusvalinnan ja valintakokeiden rinnalle saadaan vahvempi ”kolmas väylä” yliopistoon. Myös useat lukiot ovat sopineet Itä-Suomen yliopiston kanssa opiskelijoidensa mahdollisuudesta opiskella maksutta avoimessa yliopistossa.
Opiskelijoita on kuitenkin hyvin erilaisista elämäntilanteista, ja opintojen eteneminen tulee turvata kaikille sisäänpääsyn jälkeenkin. Itä-Suomessa olisi nyt jos koska hyvä tunnistaa tarve erilaisille oppimisympäristöille ja sähköisille suoritustavoille jo perustutkinto-opinnoissa. Avoimuutta ylipäänsä yliopistoon, ei vain avoimeen yliopistoon!
Lisäkouluttautuminen ja halu työskennellä opintojen ohessa eivät saa sulkea toisiaan pois. Fyysiseen läsnäoloon tulee velvoittaa vain silloin, kun se oikeasti palvelee oppimistavoitteita. Tämä on etu myös niille pitkään työelämässä olleille, jotka haaveilevat yksittäisistä lisäopinnoista.
Eikä unohdeta perheellisiä opiskelijoita! Opiskelevien yksinhuoltajien suuri määrä on noussut esiin useissa yliopiston henkilökunnan kanssa käymissäni keskusteluissa. Pienen lapsen kanssa asuessa opintojen aika- ja paikkasidonnaisuus on haaste, johon tulee kehittää ratkaisuja. Myös fyysisinä tilaratkaisuina yliopistolla.
Kaikkea ei voida toteuttaa maksullisilla yliopisto-opinnoilla. Käynnissä oleva poikkeustilanne on osoittanut, että monien kurssien suorittamiseen on jo olemassa hyvät puitteet. Se tarjoaa eri elämäntilanteissa oleville opiskelijoille mahdollisuuden suorittaa opintojaan ajasta ja paikasta riippumatta.
Mitä jos lyödään yliopiston kärjeksi avoimen yliopiston panostus, nyt tutuiksi tulleet avoimet monipuoliset oppimisympäristöt, suoritusmahdollisuudet ja etätyöskentelyn mahdollistavat materiaalit? Saavutettavuus etulinjassa. Vain silloin pystymme tarjoamaan jotain valtakunnallisesti merkittävää – ja jokaiselle opiskelijalle.
Emmi Rajavuori
Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen, vastuualueenaan koulutuspolitiikka