Valikko
19.05.2022
Lueskelin tässä taannoin erään paikallisen poliitikon pohdintaa siitä, mikä on Pride-juhlinnan pointti. Häntä ihmetytti kaduilla ja kujilla värikkäissä vaatteissa marssiva porukka. Heidän erikoiset plakaattinsa ja metelöintinsä.
Eikä hän varmasti ole ainoa, jota Pride-juhlinta hämmentää. Joka vuosi joku kyselee kovaan ääneen, mihin tätä sateenkaarikansan meteliä tarvitaan. Etenkään täällä meillä Suomessa, missä kaikki asiat ovat niin äärettömän hyvin.
Kerrataanpas siis, miksi Pridea tarvitaan. Edelleen, 2020-luvulla. Täälläkin, Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.
Transnuorilla ei ole oikeutta omaan sukupuoleensa, omaan identiteettiinsä. Täysi-ikäisillekin sukupuolen juridinen vahvistaminen edellyttää piinaavan pitkää ja kivikautisiin käsityksiin pohjautuvaa lääketieteellistä prosessia.
Niin kutsuttuja eheytymishoitoja saa Suomessa edelleen tarjota ja mainostaa. Vanhoilliset kristityt pitävät sitä paitsi omana oikeutenaan, myös meidän raukkojen rikkinäisten homojen ja muiden kummajaisten etuna. Pitäähän ”Jumalasta” poispäin kääntyneille näyttää oikea tie.
Helmikuussa uutisoitiin isosti nimenomaan Pohjois-Karjalan sateenkaarinuorten kokemasta turvattomuuden tunteesta. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat nuoret saavat täällä osakseen huutelua, homottelua ja jopa kasvoille sylkemistä.
Minultakin on keskellä kirkasta sunnuntaipäivää tultu torin laidalla naamaan kiinni tivaamaan, että olenko ”joku vitun lesbo”. Viime syksynä joku tapahtuman tarkoituksesta hämmentynyt herrasmies huusi autostaan meille rasisminvastaisen kynttiläkulkueen väelle, että ”homot ulos Joensuusta”.
Että kyllä sitä ihan tosissaan aina joskus joutuu miettimään, onko Joensuusta kodiksi. Onko tämä se ”suvaitsevaisuuden” taso, jota lähdin etsimään paettuani lapsuuteni tuhannen asukkaan syrjäkylää? Voinko pyytää tänne tyttöystävääni asumaan kanssani
Ensimmäinen Pride oli mellakka. Olen kiitollinen, ettei minun tarvitse mellakoida ihmisoikeuksieni puolesta.
Mutta tasan niin kauan kuin sateenkaarinuoret eivät voi tuntea oloaan turvalliseksi kadulla kulkiessaan, aion jatkaa metelöintiä.
Roosa Ylikoski
ISYYn edustajiston 2. varapuheenjohtaja