26.09.2023
Näin aluksi myönnän, että koen todella vaikeaksi kirjoittaa tästä aiheesta. Luulen sen johtuvan siitä, että tämä teema tuntuu tässä vaiheessa vielä tabulta sekä mitä muka minä olen tästä mitään sanomaan, koska en ole absolutisti. Asia on kuitenkin sen verran tärkeä, että jos joku tähän osaa samaistua ja/tai saa uutta näkökulmaa tästä blogista, olen tehnyt oman osuuteni rakenteiden purkamiseksi. Huomautan, että tämä kirjoitus on vain pintaraapaisu siitä, mitä ajattelen tästä moniulotteisesta ilmiöstä.
Rakenteet ovat siinä mielessä jänniä, että niitä ei voi nähdä tai tajuta ennen kuin ne todella sisäistää. Kun aikoinaan olin oppiaineeni tuutori, ajattelin, että ensisijainen tehtävänäni on ryhmäyttää uusia opiskelijoita keskenään ja ainoa tapa siihen, on vetää yhdessä kännit. Ajattelin, että alkoholittomien tapahtumien järjestäminen on ihan turhaa, koska kukaan ei osallistu niihin kuitenkaan. Vielä tuossa vaiheessa en tiedostanut, kuinka toksista tällainen ajattelu on, sillä idyllisessä maailmassa uusiin ihmisiin tutustumisen ei pitäisi olla selvinpäin haastavaa.
Ensimmäistä kertaa aloin suhtautumaan kriittisemmin alkoholin juomista kohtaan, kun huomasin sen välillä vaikuttavan negatiivisesti omaan mielialaani eikä se auttanut minua palautumaan. Sitten tutustuin sober curious ilmiöön, luin Katri Ylisen Aamu ilman darraa -kirjan ja aloin toden teolla kyseenalaistamaan omien juomistottumusteni lisäksi koko alkoholikulttuuriamme. Sober curious -ilmiössä ei ole kyse absolutismista. Absolutistit pidättäytyvät kokonaan alkoholista, kun taas sober curious -ihmisistä osa juo silloin tällöin, osa ei juo enää ja osa ei ole koskaan juonutkaan. Ilmiön ytimessä on halu kyseenalaistaa yhteiskunnassa villitseviä alkoholinormeja ja kiinnostus alkoholittomampaa elämäntyyliä kohtaan.
Valitettavasti yhteiskunnassamme on sosiaalisesti hyväksyttyä nollata mieltä päihteillä, koska “viini on halvempaa kuin terapia” ja “rankat työt vaativat rankat huvit”. Ensinnäkin opiskeluiden tai työelämän ei pitäisi olla niin hektistä ja stressaavaa, että tarvitsemme palautumiseen päihteitä, vaan yhteiskunnassamme pitäisi olla tarjolla oikea-aikaisempaa, maksutonta tukea uupumisen ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Pitkällä tähtäimellä tämä olisi yhteiskunnallamme edullisempaa kuin päihdeongelmien hoitaminen.
Itselleni sober curious ilmiön löytäminen oli elämää mullistavaa, sillä en osannut ennen sitä kyseenalaistaa toksisia rakenteita ja koen itsekin omalta osaltani tukeneeni niitä tiedostomattomasti. En kuitenkaan ole ankara itselleni tässä asiassa, sillä let’s face it – ei täällä kukaan ole täydellinen. Ikinä ei ole liian myöhäistä oppia ja tehdä täyskäännös siinä, miten on ennen ajatellut asioista.
Olen tutustunut moniin ihaniin, elinikäisiin ystäviin opiskelijatapahtumissa, joihin on kuulunut alkoholi ja tottahan se on, että koko ihmiskunnan historian ihminen on löytänyt keinot päihtyä. Siitä huolimatta kyseenalaistan nykyään enemmän niitä illanviettoja, jotka pyörivät pitkälti alkoholin ympärillä. En tarkoita, että ryyppäystapahtumia ei saisi enää järjestää ollenkaan, vaan koen, että alkoholin ei tulisi olla kaikki kaikessa. Esimerkiksi tapahtumien kisojen, haasteiden ja muiden aktiviteettien tulisi olla siinä mielessä inklusiivisia, että niihin voivat osallistua kaikki: käytti sitten alkoholia tai ei.
Olen huomannut, että kun keskustellaan opiskelijatapahtumien alkoholipainotteisuudesta, keskusteluilmapiiri on usein “joko tai” vastakkainasettelua. Tämä hyvin herkästi luo kaksi eriävää ryhmää: ne, ketkä juovat ja ne, ketkä eivät juo. Minusta tällainen kahtiajako syö opiskelijoiden välistä yhteisöllisyyttä, koska kahtiajaon yhteydessä syntyy toisesta ryhmästä ennakkoluuloja.
Uskallan veikata, että monen mielestä on tärkeää, että tapahtumissa voi tavata kavereita, tutustua uusiin ihmisiin ja viettää yhdessä hauskaa aikaa. Näitä asioita voi tehdä ilman alkoholia. Tai ainakin pitäisi voida tehdä. Tässä kohtaa minun pitää tehdä disclaimer ja muistuttaa, että missään nimessä alkoholipainotteiset tapahtumat eivät ole yksilön vika, vaan alkoholipainotteisuuteen vaikuttavat monet taustalla olevat rakenteet. Saatamme ajatella tiedostomattomasti, että alkoholin juomiseen liitetään osaksi hauskanpito, eli jos et juo sitä, et voi olla hauskaa ja rentoa seuraa. Tämäkin on osa myyteistä ja uskomuksista, jotka vallitsevat aiemmin mainitsemieni rakenteiden ytimissä. Totta kai ihminen voi olla hauskaa ja rentoa seuraa ilman alkoholiakin. Ne ominaisuudet ovat kyllä meissä ja niille pitää antaa vain eri tavalla tilaa tulla esiin ilman alkoholia.
Valitettavasti yleensä juomattomuutta pitää selitellä muille ja olen kuullut, että moni ei uskalla sanoa oikeaa syytä sille, miksi ei juo. Tai vaikka uskaltaisikin, jostain syystä pelkkä “en halua” ei riitä, vaan syyn pitäisi olla erityinen. Jotta olisi ymmärrettävämpää olla selvinpäin, pitäisi olla joko raskaana, autolla, aikainen aamu tai itsellä/läheisellä ongelma alkoholin kanssa. Etenkin viimeisin aiheuttaa pelkoa leimaantumisesta. Voihan sitä olla juomatta senkin takia, että ei yksinkertaisesti halua.
Varmasti moni on sortunut tahattomasti kyselemään toiselta hänen juomattomuuttaan. Tässä asiassa voin itsekin nostaa käden ylös virheen merkiksi. Mielestäni oleellisinta on kuitenkin pohtia: miksi minä juon? Siksikö, koska olen rohkeampi ja puran alkoholilla jännitystä sosiaalisissa tilanteissa. Vai siksi, koska haluan pitää hauskaa ystävien seurassa ja nollata hektistä arkea. Vai siksi, kun kaikki muutkin juovat, enkä halua selittää muille juomattomuuttani. Syitä on varmasti monia ja ne voivat olla osittain myös päällekkäisiä. On silti hyvä tiedostaa, minkä takia itse juo ja tekee sen valinnan tietoisesti. Lisäksi on tärkeää pohtia, ovatko valinnat sen mukaisia, millä tavalla itse haluaa elämää elää vai voisiko asiaa katsoa toisesta näkökulmasta. Haluanko voida tanssia tai laulaa karaokea selvinpäin? Haluanko hyväksyä jännityksen osana luonnollista kehollista reaktiota sosiaalisissa tilanteissa? Entä voisinko nähdä ystäviä ja palautua muillakin tavoilla kuin juomalla?
Haluan sanoa sen, että syyt juomiseen tai juomattomuuteen eivät tee yksilöstä mitenkään automaattisesti huonompaa ihmistä. Kun kohtaamme ihmisiä, tiedämme heidän elämästään vain pintaraapaisun verrattuna isompaan kuvaan. Tärkeintä on huolehtia omista valinnoistaan ja että tiedostaa, ettei kukaan tee niitä puolestamme. Tuomitseminen ei auta mitään, vaan muutos tapahtuu aina positiivisen ja kannustavan lähestymistavan kautta.
Vaikka aiemmin olen ajatellut, että kukaan ei osallistu alkoholittomiin tapahtumiin, on ilo huomata olleeni väärässä. SILLAT-hankkeessa toteutettujen alkoholittomien tapahtumien ilmoittautumiset ovat lähes poikkeuksetta aina täynnä sekä Sober Discon liput myytiin loppuun ensimmäisellä lipunmyyntiviikolla. Joskus vuosikymmen sitten naamaani päin olisi naurettu, kun olisin kertonut haluavani järjestää alkoholittoman diskon. Maailmamme on monessa asiassa vielä keskeneräinen, mutta paljon on tultu eteenpäin ja kiitos kuuluu eri sober ilmiöiden pioneereille, jotka ovat murtaneet paljon rakenteita viimeisten vuosikymmenten aikana. Olisi super siistiä, jos joku päivä Sober Disco myisi loppuun heti ensimmäisenä lipunmyyntipäivänä.
Riina Pääkkönen,
Opiskelija ja hankekoordinaattori